Joulukalenteri //Luukku 1

                                                   Joulukalenteri 1

Heipsansaa! Kuten jo instagramissa kerroin, teen joulukalenteria. Päätin, että näitä luukkuja tulee neljä eli jokaisena adventtina jouluun asti. Toivottavasti se ei ole liian vähän, mutta se on minulle riittävän pitkä aika, että ehdin editoida kuvat ja kirjoittaa tarinan, koska uskokaa tai älkää mielestäni tuo vie ainakin omalta kohdaltani enemmän aikaa kuin mikää YouTube video, mitä olen joskus tehnyt! :D

Jouluksi kotiin?

Pihla pöyrii sängyssään, lopulta heräten hikisenä ja unisena keskellä pineää huonettaan.

Hän laskeutuu varovasti ettei herättäisi siskoaan.

Pihla avaa huoneen oven ja istahtaa keittiön pöydän ääreen, jonne on jätetty lappunen.

Hänen äitinsä on jättänyt tytöille viestin: "Anteeksi, että lähdin ilmoittamatta, mutta pomoni soitti illalla, kun olitte jo nukkumassa. Jääkaapissa on ruokaa pariksi päiväksi, mutta jätin lompakkoosi rahaa, jolla selviätte siihen asti, kun palaan. Voitte myös pyytää mumminne sinne, jos tekee tiukkaa. T: äiti!

Pihla kuulee, kun heidän huoneensa ovi avautuu ja katsahtaa pelästyneenä sinne, mutta se onkin vain hänen siskonsa Pai.

Pai katsoo siskoaan kummastuneena ja kysyy: "Onko jotain sattunut vai miksi ilmeesi on kuin aaveen nähneellä?" 

"Äiti jätti viestin, että on kai lähtenyt työmatkalle, mutta tässä ei kerrota milloin hän palaa." Pihla vastaa ja pyytää siskoa istumaan.

"Ehkä hänellä oli kiire, mutta voimmehan me soittaa hänelle?" Pai ehdottaa, mutta Pihlan ilme muuttuu entistä synkemmäksi. 

"Sitä minäkin ajattelin, mutta kuten huomaat hänen puhelimensa on jäänyt olohuoneen sohvan reunalle." Pihla vastaa ja lähtee lantustamaan huoneeseensa.

Hän menee kirjoittamaan päiväkirjaansa ja jättää siskonsa keittiöön miettimään yksin.

*Myöhemmin päivällä*

Pihla hengailee yksin sängyllään katsellen tyhjästi päiväkirjaansa kirjoittamia tekstejään. Pai kävelee Pihlan sängyn vierelle. 

"Mietitkö vieläkin, miksi äiti lähti niin äkkiä?" Pai kysyy varoen.

"Mietin. Älä pelästy tai usko, mitä sanon, mutta tuntuu, että hän ei olisi lähtenyt omasta tahdostaan." Pihla sanoo surumielisesti.

"No tuskin kukaan haluaisi lähteä omasta tahdostaan keskellä yötä?" Pai naurahtaa hieman.

Pihlan ilme vakavoituu: "Pai, en tarkoittanut sitä sillä tavalla."

Pai katsoo siskoaan ihmeissään ja tajuaa, mitä Pihla on tarkoittanut.

Hän nousee sngylle halaamaan siskoaan. Molemmat sanovat toisilleen: "Mitä tekisinkään ilman sua!"

Pai rutistaa siskoaan ja aivan yhtäkkiä heidän silmissään sumenee.

                          *zzzzstztsztst*

                           *pamahdus*

Ympärillä on lunta. Pihla katsoo ihmeissään ympärilleen. Samoin Pai. "Mitä täällä tapahtuu?" Pai kysyy levottomana. 

Molemmille alkaa tulla kylmä, koska kummallakaan ei ole lämpimiä vaatteita. 

                       He katsovat taivaalle.

Siellä näkyy violetti valopallo, joka eroaa muista tähdistä koollaan ja värillään. Pihla ja Pai päättävät lähteä valoa kohti, koska muutakaan ei ole näkyvillä. Ympärillä vain lumenvalkea erämaa.

Valopallo suurenee hetki hetkeltä heidän taivaltaessaan hytisevin askelin sitä kohti. 

"Onko tässä mitään järkeä? Eihän sateenkaarenkaan luo pääse, vaikka se näkyykin taivaalla. Ehkä tuokin on vain luonnonilmiö tai sitten olemme niin jäässä, että näemme harhoja?" Pai sanoo epäillen.

"Se on kuitenkin ainoa toivomme tällä hetkellä, joten mennään nyt vain!" Pihla sanoo rohkaisevasti, vaikka ei itsekkään ole varma luottaako siihen, mitä sanoi.

Lopulta he saavuttavat valon. Se on loistanut pienestä mökistä, jonka ympärillä on satoja muita. 

"Uskaltaako tuonne sisälle mennä?" Pihla kyseenalaistaa ja hytisee yhä enemmän.

"Kuten sanoit, valo on ainut toivomme ja nyt meillä olisi mahdollisuus mennä sisälle ja sinä haluaisit mieluummin jäätyä täällä pakkasessa?" Pai ärtyy ja lähtee marssimaan ovelle. 

Pai koputtaa rivakasti oveen ja oven avaa pieni harmaahapsinen mummeli.

Lunta pursuaa ulkoa sisälle ja mummo pyytää tyttöjä peremmälle.

"Meillä ei olekaan aikoihin käynyt vieraita ja vieläpä kutsumattomia." hän naurahtaa. "Näytätte kylmettyneiltä, tulkaa vain tännepäin saatte lämpimät viltit ja voitte nukkua yönne täällä." hän pyytää ja tytöt seuraavat perässä. Kumpikaan ei sano mitään, mutta ovat silti onnellisia.

Sisällä on muitakin. He näyttävät viettävän jo joulua, vaikka siihen onkin aikaa vielä 23 päivää. Ei kai se haittaa, he näyttävät olevan iloisia tyttöjen saapumisesta.

Pai katsoo heitä ihmetellen, mutta seuraa mummelia Pihlan perässä.

Olohuoneessa on suuret ikkunat joista näkee ulos talven tuiskeeseen. Talo tuntuu suuremmalta kuin, miltä se ulkoa näytti. 

Mummo katsahtaa tyttöjä hymyillen: "Toivottavasti viltit helpottavat oloanne! Huomenna voitte tulla auttamaan hommissa ja myöhemmin autamme teidät takaisin kotiin!" 

"Kiitos todella, jos täällä ei olisi ollut ketään olisimme jäätyneet pakkaseen!" Pihla kiittää. 

"Kyllä tontut olisivat teidät myöhemmin löytäneet, heillä on hyvä vaisto ja heillä olisi ollut rohtoja joilla teidät olisi saatu kuntoon, mutta olitte nokkelia, kun huomasitte valon!" mummo sanoo vaivattomasti.

"Kiitos myös minulta, en kyllä vieläkään tiedä, missä olemme, mutta en malta odottaa huomista!" Pai sanoo innokkaasti. 

"Se selviää teille huomenna!" muori vastaa pilke silmäkulmassaan, sammuttaa valot ja sulkee huoneen ovet.

"Eikö sinustakin hän vaikuta ihan joulumuorilta? Mitä, jos me ollaan joulupukin kotona!?" Pai innostuu entisestään.

"Älähän nyt, olet jo oppinut ettei joulupukkia ole, joten parempi vain käydä nukkumaan sisko kulta. Ehkä täälläpäin vai aloitetaan joulun vietto prameammin ja aikaisemmin?" Pihla arvaa.

"Ei olisi pitänyt edes kysyä sinulta!" Pai ärtyy, mutta nauraa sitten yhdessä siskonsa kanssa.

                           *jatkuu*